
Kokosin tähän perusteluita, miksi lääkkeiden ostaminen on tulevaisuudessakin minusta aiheellista tapahtua apteekkien kautta. Kumoan samalla käsityksiä, joita siirtämisen kannattajat ovat esittäneet.
Lääkehuoltoa Suomessa säätelee lääkelaki, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja edistää lääkkeiden turvallisuutta ja tarkoituksenmukaista käyttöä sekä varmistaa niiden saatavuus. Lääkelaki säätelee myös apteekkien toimintaa, ja lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea valvoo suomalaista lääkealaa sekä myöntää apteekkiluvat. Apteekkien toiminta ei ole vapaata liiketoimintaa, vaan niille on asetettu velvollisuuksia, joiden täyttäminen ei välttämättä ole taloudellisesti kannattavaa.
Mikäli lääkkeiden myynti siirtyisi ruokakauppoihin, herää kysymys apteekkien huoltovarmuustehtävän jatkumisesta. Lääkkeet maksavat saman verran kaikissa apteekeissa, ja valtion lääketaksa määrittelee lääkkeiden hinnat. Ruokakauppojen tulisi noudattaa samoja hintoja, joten lääkkeiden hintojen laskua ei ole odotettavissa.
Apteekkien ammattitaitoinen henkilökunta on korvaamaton osa lääkkeiden turvallista käyttöä, eikä tämän tason palvelua voida taata ruokakaupoissa. Lääkkeet eivät ole tavallisia kulutushyödykkeitä, ja niiden käsittely vaatii erityisosaamista, jota apteekit pystyvät tarjoamaan parhaiten.
Lääkkeiden jakeluketju on tarkkaan valvottua toimintaa, jonka avulla pyritään estämään lääkeväärennösten pääsy virallisiin kanaviin ja varmistamaan lääkkeiden saatavuus kattavasti koko maassa. Apteekit ovat velvoitettuja ohjaamaan ja neuvomaan lääkkeiden käytössä sekä ilmoittamaan lääkkeen määränneelle taholle, jos havaitaan riskejä määräyksissä. Apteekin ammattitaitoinen henkilökunta onkin erittäin tärkeä osa turvallista lääkkeiden käyttöä.
Ruokakaupat, jotka toimivat kilpailun alla ja eri alalla, eivät todennäköisesti palkkaisi farmaseutteja tai sairaanhoitajia myyntityöhön, eikä heitä tässä työvoimatilanteessa riittäisikään. Tämä voisi johtaa farmaseuttisen osaamisen heikentymiseen ja turvallisuusriskien lisääntymiseen. Lääkkeiden käsittelyyn liittyy erityispiirteitä, ja esimerkiksi nikotiinikorvaustuotteiden tai särkylääkkeiden kohdalla puutteellinen neuvonta voi johtaa niiden epätarkoituksenmukaiseen käyttöön.
Lääkkeiden myynnin siirtyminen isompien kaupunkien 24/7 vähittäiskauppoihin saattaisi johtaa lähipalveluiden loppumiseen syrjäseuduilla. Apteekit ovat pienille paikkakunnille tärkeitä matalan kynnyksen terveyspisteitä, joissa voi kohdata korkeakoulutetun ammattilaisen. Lähipalveluiden etuna on myös asiakaskunnan hyvä tuntemus, joka lisää terveyshyötyjä. Erityisesti vanhusvoittoisille pienille kunnille apteekki voi olla jopa elinehto. Jos palvelu lähtee, heikentyy reseptilääkkeiden saatavuus ja verkkopalveluiden sekä postin käyttö ei ole realistinen vaihtoehto pitkien etäisyyksien maassa.
On huomionarvoista, että muutosta ajavat tahot ovat usein niitä, jotka eivät itse juurikaan tarvitse apteekkipalveluja. Heille apteekki on paikka, josta joskus voi hakea esimerkiksi särkylääkettä, ja tärkein kriteeri on saatavuus. Lääkekustannuksiin vetoaminen muutoksen perusteena ei ole tässä yhteydessä perusteltua.
Yhteenvetona voidaan todeta, että lääkkeiden myynti tulisi pitää apteekeissa turvallisuussyistä, huoltovarmuuden ylläpitämiseksi ja laadukkaiden palveluiden takaamiseksi erityisesti pienemmillä paikkakunnilla. Apteekkien ammattitaitoinen henkilökunta on korvaamaton osa lääkkeiden turvallista käyttöä, eikä tämän tason palvelua voida taata ruokakaupoissa. Lääkkeet eivät ole tavallisia kulutushyödykkeitä, ja niiden käsittely vaatii erityisosaamista, jota apteekit pystyvät tarjoamaan parhaiten.
Kommentit