Ovatko hyvän pe­rus­ter­vey­den­huol­lon avaimet jo kä­sis­säm­me?

Yleislääketieteen ja perhelääketieteen tutkimuksella on Suomessa pitkät perinteet. Tavoitteena on ollut hyvin palveleva, terveyserot vähäisinä pitävä ja julkisin varoin tuotettavissa oleva perusterveydenhuolto. OECD-vertailun mukaan BKT:sta terveydenhuoltoon käyttämämme osuus on verrokkimaitamme pienempi, vaikka saavutetussa terveydessä yllämme samaan.

Hoitajavetoinen omatiimimalli tukee pitkäaikaissairaiden seurantaa ja ennaltaehkäisevää hoitoa vähentäen päällekkäistä työtä, ja parantaen hoitotuloksia. Tiimimallia on mahdollista kehittää, koska sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien osaaminen on jo pitkään kehittynyt kohti asiantuntijahoitajan tehtävänkuvaa.

Asiantuntijahoitajille, kuten diabetes- tai astmahoitajille, on ollut mahdollista siirtää aiemmin lääkäreille kuuluneita tehtäviä. Esimerkiksi pitkäaikaissairauksien kontrollien osalta on merkittäviltä määrin toimittu näin.

Hoitajavetoinen omatiimimalli edellyttää työnjaon ja prosessin kehittämistä, jotta päällekkäiseltä työltä vältytään ja hoitajan osaaminen voidaan hyödyntää. Hyvä johtaminen potilasturvallisuuden ja työntekijöiden oikeusturvan kannalta edellyttää työntekijöiden osaamisen tuntemista ja varmistamista tehtävien edellyttämille tasoille, riittävää työnohjausta ja konsultointikäytänteistä sopimista.

Hoitajavetoinen omatiimimalli tukee pitkäaikaissairaiden seurantaa ja ennaltaehkäisevää hoitoa vähentäen päällekkäistä työtä, ja parantaen hoitotuloksia.

Yhtenäiset kriteerit osaamisen varmistamiseksi ja yhteiset tehtävänimikkeet selkeyttävät toimintaa. Hoitajien lisä- ja täydennyskoulutukseen tulee varata rahaa ja asiantuntijatehtävien palkkaus yhdenvertaistaa.

Julkisuudessa moni on halunnut ehdottaa mallin ottamista muualta, kuten Norjasta, Hollannista tai Tanskasta. Norjan omalääkärimalli on toki parempaa hoitoon pääsyä ja jatkuvuutta luova, mutta asiantuntijahoitajuus ja tiimimalli eivät ole siinä yhtä vahvoja. Vastaavaa tehtävänsiirtoa kuin Suomessa lääkäreiltä hoitajille ei ole toteutettu, joten rahaa Norjan malli käyttää enemmän kuin suomalainen perusterveydenhuolto.

Tanskalaisen yleislääkärin tehtäväkenttä on haluttu pitää kapeana, jolloin erikoissairaanhoidon käyttöaste on suurempi.

Toimivia malleja ei mielestämme tule rikkoa muutoksessa. Tavoitteena on hoidon jatkuvuuden parantaminen ja omatiimimalli tarjoaa siihen vastausta. Väestövastuun purkamisen jälkeen haasteena on ollut päästä aina samalle ammattilaiselle, mutta lupaava Tuiran tiimimalli on tuonut hyviä tuloksia.

Kun hyvinvointialueilla nyt otetaan käyttöön uusia hoidon järjestämisen tapoja, tulee huomioida, ettei edellä kuvattu pitkälle kehitetty ja edelleen kehitteillä oleva suomalainen, laadukas malli tuhoudu. Sen sijaan digitaalisten palveluiden ja etävastaanottotoiminnan kehittäminen suomalaisen omatiimimallin pohjalta olisi askel kohti entistä moniammatillisempaa ja asiakaslähtöisempää terveydenhuoltoa. Tasavertaisempaan, kustannustehokkaaseen ja laadukkaaseen hoitoon pääsyyn on siis vielä syytä kurottaa.

Kirjoittaja Mari Kärkkäinen (FM, tietokirjailija, aluevaltuutettu (sd.)) omaa monipuolisen kokemuksen terveysalan koulutus- ja asiantuntijatyöstä niin julkiselta kuin yksityiseltäkin puolelta.

Kirjoitus tehtiin yhteistyössä Taru Oravan (psykiatrinen-, päivystävä-, palliatiivinen-, astma- ja sisätautikirurginen sairaanhoitaja (AMK)) ja Taru Lehtisen (LL, palliatiivinen erityispätevyys, varavaltuutettu (sd.)) kanssa ja se on julkaistu Kalevassa 24.11.2023.

Kommentit

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *