Pitkien välimatkojen Pohjois-Pohjanmaa on suurien haasteiden edessä. Väestö ikääntyy ja tarvitsee enemmän tukea hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.

Digitalisaation hyödyntäminen toimii yhtenä ratkaisuna tarjoten täysin uudenlaisia vaihtoehtoja vanhoille ja tutuille toiminnoille. Siirtyminen digitaalisten ratkaisujen pariin pitäisi kuitenkin tapahtua vapaaehtoisuuden kautta, kun asiakas kokee digitaalisuuden oikeasti nopeuttavan ja helpottavan asiointia. Muutoin riskinä on digisyrjäytyminen. Digitaalisten ratkaisujen tulee tukea osallisuutta, sosiaalista hyvinvointia ja vähentää eriarvoisuutta.

Uusille sukupolville digitaalisuus on oletusarvo, ei vain lisä nykyisiin palveluihin.

Datayhteyksien tulee olla toimivia ja käyttäjäkokemukset pitää huomioida. Useimmat teknologiaratkaisut toimivat parhaiten siellä, missä kännykkä kuuluu ja YouTube-videon katselu onnistuu. Tiedän monia positiivisia kokemuksia saavutettavuuden ja yhteydenpidon helpottumisesta digitaalisuuden avulla. Toisaalta on kokemuksia, joissa tähän ei ole vielä päästy, koska sovelluksia ja laitteita on ollut liian vaikeaa käyttää tai ne eivät ole toimineet.

Asioin menneellä viikolla kaupungin sähköisessä ajanvarauksessa älypuhelimen kautta. Vaikka olen hyvinkin kokenut teknologian käyttäjä, koin asioinnin kömpelönä ja aikaa vievänä. Herää kysymys, kenellä käyttöä on testattu.

Hyvinvointialueellamme tulee toteuttaa rakenteiden ja toimintamallien uudistuksia.

Sovelluksia ja laitteita pitää testata niiden oikeassa käyttöympäristössä heidän kanssaan, joille käyttöä halutaan erityisesti suunnata. Jos loppukäyttäjänä on ikäihminen, heidän palaute täytyy huomioida. Jos kyseessä on vakavasti muistisairas, testaukseen tulee ottaa mukaan myös omaisia. Jos halutaan tavoittaa nuori, on paras tehdä kehitystyötä kuullen nuorten ajatuksia. Jos halutaan sujuvoittaa hoitajan työpäivää, on tehtävä tiivistä kehitysyhteistyötä hoitajien kanssa.

Digitalisaation täysimääräinen hyödyntäminen on minusta kokonaisuus, joka parhaimmillaan palvelee nopeasti ja etänä heitä, jotka siihen ovat valmiita ja jotka sitä jopa toivovat. Samalla ammattilaisilla säästyy aikaa kohtaamaan heidät, joille digitaalinen asiointi ei sovellu.

Herää kysymys, kenellä käyttöä on testattu. Sovelluksia ja laitteita pitää testata niiden oikeassa käyttöympäristössä heidän kanssaan, joille käyttöä halutaan erityisesti suunnata.

Uusille sukupolville digitaalisuus on oletusarvo, ei vain lisä nykyisiin palveluihin. Hyvinvointialueellamme tulee toteuttaa rakenteiden ja toimintamallien uudistuksia. Näihin haasteisiin vastaamisessa digitalisaatiolla on merkittävä rooli, mutta sen hyödyntäminen vaatii päättäjiltä ymmärrystä hoitotyöstä, rohkeutta, näkemyksellisyyttä ja yhteistä visiota tulevasta.

Monesta suuntaa kuulee vastakkainasettelua mutta siitähän tässä ei tule olla kyse, vai mitä? Osallistun mielelläni keskusteluun, jossa tähdätään lisäämään ymmärrystä eri tason sosiaali- ja terveysalan palveluiden käyttäjien ja kehittäjien välillä, jotta lopputulos on paras mahdollinen.

Kirjoitukseni julkaistiin sanomalehti Kalevassa 12.12.2021.

Kirjoittaja Mari Kärkkäinen (FM, opettaja, tietokirjailija ja terveysteknologian ammattilainen) omaa monipuolisen kokemuksen terveysalan koulutus- ja asiantuntijatyöstä niin julkiselta kuin yksityiseltäkin puolelta. Hän on Teknisten liikelaitosten johtokunnan jäsen ja varavaltuutettu Oulusta.