Kahdeksasluokkalainen Esko Kiuru Oulusta kysyy mielipidekirjoituksessaan (Kaleva 31.1.2023) olisiko kouluruokaan mahdollista panostaa vähän enemmän. Mielestäni vastaus on selkeästi kyllä olisi.

Kouluruoasta on syytä puhua. On syytä kuunnella nyt meidän lapsia ja nuoria sekä koulujen henkilökuntaa tarkalla korvalla, vähättelemättä. Tällä hetkellä Suomen järjestelmää pidetään maailmalla malliesimerkkinä hyvin toteutetusta kouluruokailusta. Monin paikoin asia toivottavasti on näin, mutta Oulussa kouluruokailussa on mielestäni nopeaa ratkaisua vaativia epäkohtia.

Ruokalistan muokkaaminen lapsi- ja nuorilähtöiseksi tarkoittaa perusruokien kuten puurojen, makaronilaatikon, hernekeiton, pinaattilättyjen ja kasvispyöryköiden tarjoamista nykyistä useammin.

Ilman riittävää ravintoa ei jaksa keskittyä ja opiskella. Tämä aiheuttaa myös luokassa levottomuutta, ja haastaa näin opettajan työtä tarpeettomasti. Joulukuussa 2022 julkaistiin ensimmäinen kouluruoan kehittämisohjelma. Siinä todetaan, että kouluruokailun tehtävänä on perusopetuksessa edistää ja tukea lasten ja nuorten tervettä kasvua ja kehitystä, opiskelukykyä, ja ruokaosaamista. Kun kuuntelen runsaita palautteita kouluruokailuun liittyen, näyttäisi siltä, että kouluruokailun perustehtävä on kärsinyt. Huoli nousee rehtoreiden, vanhempien ja opettajien puheissa.

Esko Kiuru toteaa kirjoituksessaan että, jos hän saisi vaikuttaa koulunsa ruokaan, ruokalista muuttuisi jyrkästi. Hän toivoisi kaikkien saavan mieleistään kouluruokaa, ja kasvissyöjille myös muita vaihtoehtoja kuin papuja ja parsakaalia.

Sama viesti kuuluu myös kouluilta. Mauttoman ruokalistan korvaajana ei voi olla kaupassa käynti kesken koulupäivän. Panostaminen kouluruoan makuun ja laatuun ei ole mielestäni edes euroista kiinni tässä tilanteessa. Ruokalistan muokkaaminen lapsi- ja nuorilähtöiseksi tarkoittaa perusruokien kuten puurojen, makaronilaatikon, hernekeiton, pinaattilättyjen ja kasvispyöryköiden tarjoamista nykyistä useammin.

Hyvä uutinen on, että monia epäkohtia on jo tiedossa. Viesti on kulkenut virkahenkilöille asti. Nyt vain tarvitaan yhteistä tahtoa ratkaista asia lasten ja nuorten hyväksi.

Artikkeli on julkaistu Kalevassa 2.2.2023.